Rakkaustarinanne on ainutlaatuinen, hääkutsunne saavat olla myös. Ehkä kihlautumisenne tapahtui erityisellä tavalla, tai teillä on lemmikki, joka toi teidät yhteen. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä jo ekoilla treffeillä? Ovatko harrastuksenne erityisen kiehtovia?

Anna NorsuArtin piirtää ja suunnitella hääkutsun, jolla kerrotte omaa tarinaanne ainutlaatuisella tavalla! 

Hääkutsu- ja juhlapaketit

Hääkutsupaketti 1—DIY lovers hääkutsut

Sisältää pariskunnasta kuvan, sloganin ja sivuelementti kuvan. Tämä on ainutlaatuinen kuva hääparin tarinasta, joka ilmaisee teidän luonnetta ja suhdetta iloisella ja raikkaalla tavalla. Slogan ja sivuelementti tukevat häiden teemaa.  Pdf tai jpg tiedostot toimitetaan sinulle, joilla voit taittaa omat hääkutsut, tai käyttää kuvitusta muuhun häämateriaaliin.

Hinta: 170 € sis ALV 24 %

Hääkutsupaketti 2—No stress- hääkutsut

Sisältää stressitöntä kutsun toteutusta. NorsuArt hoitaa ainutlaatuisen kuvituksen, taiton ja kutsujen painatuksen.  Hääparista piirretyn kuvan, sloganin ja sivuelementin lisäksi, mieluinen ja persoonallinen hääkutsun taitto, painatus ja toimitus yhteen osoitteeseen kirjekuorineen.

Hinta:  esim. 40 kpl 1-os. (A6) hääkutsua 355 €,
40 kpl 2-os. (A6) hääkutsua 410 € sis. ALV 24 %

Hääkutsupaketti 3— All-out hääkutsut

Sisältää koko hääjuhlan ilmeen ja helpotuksen huokaisun hääparille.  Tähän pakettiin sisältyy persoonallinen piirretty kuva, slogan ja sivuelementti, hääkutsujen taitto, painatus ja toimitus yhteen osoitteeseen, sekä paikkakortit, menut ja ohjelmat.  Kaikki samalla ilmeellä, teidän toiveidenne mukaan. Full-service mahdollisuus (täytetyt paikkakortit ja kutsujen postitus lisämaksulla).

Hinta esimerkki (täysin räätälöitävissä asiakkaan toiveiden mukaan):
40 kpl A6 kokoista hääkutsua,
70 kpl 1-os. paikkakorttipohjaa,
70 kpl 1-os pöytäohjelmaa,
10 kpl A5 1-os. pöytänumerokorttia
810 € sis ALV 24 %

Hääkutsupaketti 4—Digitaaliset hääkutsut

Sisältää pariskunnasta kuvan, sloganin ja sivuelementtikuvan sekä digitaalisen hääkutsun taittamisen (pdf). Tämä on ainutlaatuinen kuva hääparin tarinasta, joka ilmaisee teidän luonnetta ja suhdetta iloisella ja raikkaalla tavalla, jonka voitte lähettää digitaalisesti vieraillenne.

Hinta: 240 € sis ALV 24 %

Asiakaslupaus: 

Hääparille jää kokemus, että teidän tarpeet ja toiveet on huomioitu, eikä tarvitse stressata lopputuloksesta. Prosessi on helppo, kun ei ole välikäsiä ja luonnoksiin on mahdollisuus kommentoida ja saada tarvittavat muutokset.  Mitä persoonallisempi toive, sitä parempi! Hääkutsut ovat korkealaatuiselle paperille tehty, ja jälki on huimaa NorsuArtin taiteellista tuotantoa. Tässä häävalmistelussa onnistut!

 Bonus: Kaikkiin hääkutsupaketteihin kuuluu mahdollisuus kiitoskortteihin samalla ilmeellä. Kiitoskorttien hinnat löytyvät yo. hintataulukkoa napsauttamalla!

Tilaa hääkutsut tai kysy lisää:

Hääkutsu on tyypillisesti formaalisti kolmannessa persoonassa kirjoitettu ja postitettu 5-8 viikkoa ennen hääpäivää. Hääkutsujen lähettämisen ajoitus vaihtelee riippuen myös onko huomioitava ulkomaan häävieraita. Nykypäivänä sosiaalisen median maailmassa, hääkutsut ovat yhtä erilaisia, kuin ihmiset itse, ja formaalisuus on karissut pois.

Alla lyhyt historia hääkutsuista ja etiketistä englannin kielisestä maailmasta, wikipedian artikkelista:

Hääkutsu historia, jos kiinnostaa:

Keskiaika

Ennen Gutenbergin tuomaa kirjapainotaitoa 1447, häät Englannissa julisti “Town crier:” eli mies joka käveli katuja pitkin kovalla äänellä huutamassa päivän uutiset. Perinteisesti, kuka tahansa hänet kuuli osallistui hääjuhlatilaisuuteen.

Keskiajalla lukutaidottomuus vallitsi, joten kirjoitettuja hääkutsuja ensin lähetettiin yläluokan kesken. Perheillä joilla oli rahaa palkkasivat munkin, joka omasi kalligrafian taidon kirjoittamaan uutisen.

1600 ja eteenpäin

Vaikka kirjapaino keksittiin, tavalliset painotekniikat sinä aikana olivat liian kehnot hienoille kutsuille. Mutta sinä aikana tulikin käytäntöön ilmoittaa sanomalehdessä hääjuhlista.

Vuonna 1642, Ludwig von Siegenin keksintö Mezzotint-painatus mahdollisti korkealaatuisempia hääkutsuja nousevalle keskiluokalle. Kaiverrus, kuten nimi kertoo, kaipaa käsityöläistä, joka kirjoittaa tekstin väärinpäin metalli levylle kaiverrustyökalulla. Levyä käytettiin painattamaan hääkutsun, jonka päälle laitettiin silkkipaperia suojaksi. Tänäkin päivän joskus silkkipaperi kulkeutuu mukana hääkutsuissa.  

Siihen aikaan hääkutsujen sanoitus oli hienostuneempi, kuin nykyään. Tyypillisesti jokaisen häävieraan nimi oli yksittäisesti painettu kutsuun.

Teollinen Vallankumous

Kun Alois Senefelder vuonna 1798 keksi kivipainon, oli mahdollista tuottaa erittäin terävä ja erottuva värjäys ilman kaiverrusta. Tämä helpotti todellisen massamarkkinoiden syntymistä hääkutsuissa.

Hääkutsut toimitettiin edelleen käsin ja hevosen selässä, koska uusi postijärjestelmä oli epäluotettava. Kutsun suojaamiseksi vastaanottajalle aiheutuneista vahingoista käytettiin ”kaksinkertaista kirjekuorta”. Tämä perinne säilyy nykyään postin luotettavuuden edistymisestä huolimatta.

Moderni aikakausi

Kaupallisesti painettujen "hienojen hääpaperitavaroiden" alkuperää voidaan jäljittää välittömästi toisen maailmansodan jälkeiselle jaksolle, jossa demokratian ja nopean teollisen kasvun yhdistelmä antoi ihmiselle mahdollisuuden jäljitellä yhteiskunnan eliitin elämäntapoja ja materialismia. Niihin aikoihin nousevat tärkeät yhteiskunnalliset henkilöt, kuten Amy Vanderbilt ja Emily Post, neuvoivat tavallisia miehiä ja naisia sopivasta etiketistä.

Hääpaperitavaran käytön kasvua tuki myös termografian kehitys. Vaikka siinä ei ole kaiverruksen hienoisuutta ja erottamiskykyä, termografia oli halvempi tapa saada korotettuja kirjaimia. Tämä tekniikka, jota usein kutsutaan köyhän miehen kaiverrukseksi, tuottaa kiiltävää, korotettua kirjainta vaikuttamatta paperin pintaan (kuten perinteisellä kaiverruksella). Näin ollen hääkutsut - joko painetut tai kaiverretut - tulivat lopulta kohtuuhintaisiksi kaikille.

Viime aikoina kirjekuoripainatus on tehnyt voimakkaan nousun suosiossa. Sillä on tietty boutique- ja käsityövaikutus, koska se voi saavuttaa syvän vaikutelman tai puremisen. Se ei ollut alkuperäisen kohopainon tarkoitus purkaa paperiin tällä tavalla, vaan pikemminkin suudella sitä luoden tasainen tulos. Purenta tai syvä vaikutelma on viime aikoina estetiikka, joka lisää kosketuksen aistillisen kokemuksen painetuille hääkutsuille. Monet hääkutsuihin erikoistuneet kohopainotulostimet ovat pieniä yrityksiä tai käsityöläisiä tulostimia, eivät suuret painopalvelut.

Laserkaiverrus on myös edistynyt viime vuosina häämarkkinoilla. Ensisijaisesti käytetään puuviiluja kutsujen kaiverrukseen, sitä käytetään myös akryylin kaiverrukseen tai tiettyjen metallisten kutsujen merkitsemiseen.

Viimeisin suuntaus hääkutsuissa on tilata ne verkossa. Internetin käyttö on helpottanut hääkutsujen katselua, järjestämistä ja tilaamista. On satoja sivustoja, jotka tarjoavat hääkutsuja ja paperitavaroita. Verkko mahdollistaa asiakkaan tilaamista mistä päin maailmaa tahansa.

Text

Etiquette regarding the text on a formal wedding invitation varies according to country, culture and language. In Western countries, a formal invitation is typically written in formal, third-person language, saying that the hosts wish for the recipient to attend the wedding and giving its date, time, and place. Even in countries like India, where the concept of wedding invitations was acquired through the British, the language continues to follow western traditions.

As the bride's parents are traditionally the hosts of the wedding, the text commonly begins with the names of the bride's parents as they use them in formal social contexts, e.g., "Mr. and Mrs. John A Smith" or "Dr. Mary Jones and Mr. John Smith". The exact wording varies, but a typical phrasing runs as follows:

A modern wedding invitation

Mr. and Mrs. John A Smith
request the honour of your presence
at the wedding of their daughter
Jessica Marie
to
Mr. Michael Francis Miller
on the first of November 
at twelve noon 
Christchurch Hall
Richmond, Virginia

Note the seemingly anglicised spelling 'honour'; this derives from a ruling laid down by Emily Post in the 1920s.

In the United States, the line "request...presence" is used when the ceremony is held in a house of worship; "pleasure of your company" is used when it is held elsewhere.

If the groom's parents are also hosts of the wedding, then their names may be added as well. If the parents are not the hosts of the wedding, then the host's name is substituted in the first line, or, especially if the bride and groom are themselves the hosts, it may be written in the passive voice: "The honour of your presence is requested at the wedding of..."

Formal announcements, sent after the wedding ceremony, omit the time and sometimes the place, but usually retain the same general form.

Informal invitations, appropriate to less formal weddings, are issued by word of mouth or by hand-written letter. So long as they convey the necessary practical information about the time and place, there is no set form for these invitations.

Printing and design

Commercial wedding invitations are typically printed using one of the following methods: engraving, lithography, thermography, letterpress printing, sometimes blind embossing, compression plate process, or offset printing. More recently, many do-it-yourself brides are printing on their home computers using a laser printer or inkjet printer. For the artistically inclined, they can be handmade or written in calligraphy.

Historically, wedding invitations were hand-written unless the length of the guest list made this impractical. When mass-production was necessary, engraving was preferred over the only other widely available then option, which was a relatively poor quality of letterpress printing. Hand-written invitations, in the hosts' own handwriting, are still considered most correct whenever feasible; these invitations follow the same formal third-person form as printed ones for formal weddings, and take the form of a personal letter for less formal weddings.

Tissues are often provided by manufacturers to place over the printed text. Originally, the purpose of the tissue was to reduce smudging or blotting, especially on invitations poorly printed or hastily mailed before the ink was fully dried, but improved printing techniques mean they are now simply decorative. Those who know that their original purpose has been made irrelevant by dramatic improvements in printing technology usually discard them.

Modern invitation design follows fashion trends. Invitations are generally chosen to match the couple's personal preferences, the level of formality of the event, and any color scheme or planned theme. For example, a casual beach wedding may have light, fresh colors and beach-related graphics. A formal church wedding may have more scripty typefaces and lots of ornamentation that matches the formal nature of the event. The design of the invitation is becoming less and less traditional and more reflective of the couple's personality. Some web-based print-on-demand companies now allow couples to design or customize their own wedding invitations.

The invitation is typically a note card, folded in half, or perhaps French folded (folded twice, into quarters). Other options include a sheet of paper, a tri-fold, or a trendy pocket-fold design. The appropriate paper density depends on the design, but typically ranges from heavy paper to very stiff card stock.

Mailing

Traditionally, wedding invitations are mailed in double envelopes. The inner envelope may be lined, is not gummed, and fits into the outer envelope. The outer envelope is gummed for sealing and addressing. More recently, the inner envelope is often left out in the interest of saving money, paper, and postage. In some cases, a pocketfold takes the place of an inner envelope.

In countries that issue them, the envelope may be franked with love stamps. The United States postal service issues a love stamp each year specifically denominated to cover the double weight of the invitation and reply (a rate slightly less than the cost of two regular stamps).

Other items

In addition to the invitation itself, sellers promote a full panoply of optional printed materials. The ensemble may include an RSVP response card, a separate invitation to a wedding reception, and information such as maps, directions, childcare options, and hotel accommodations.

Wedding invitations should be sent out 6–8 weeks prior to a wedding with slightly more time being given for out of town or destination weddings. Guests should be asked to have their reply given between 3 and 2 weeks before the wedding date. Although many couples request RSVPs to be returned up to a month prior to the wedding day.

These printers also sell matching pieces intended for the day of the wedding, such as programs, menus, table cards, place cards as well as wedding favors and party favors such as napkins, coasters, cocktail stirrers and matchboxes.

Response

As with any invitation, the sole obligation of the person receiving it is to respond, as promptly as reasonably possible, to let the hosts know whether or not he will be able to attend. Receiving a wedding invitation does not obligate the recipient either to attend the wedding or to send a gift.

A proper response is written on the recipient's normal stationery, following the form of the wedding invitation. For example, if the invitation uses formal, third-person language, then the recipient replies in formal, third-person language, saying either "Mr. Robert Jones accepts with pleasure the kind invitation to the wedding on the first of November", or "Ms. Susan Brown regrets that she is unable to attend the wedding on the first of November."

Pre-printed, pre-addressed, pre-stamped response cards are frequently sent in the hope of encouraging a greater proportion of invited people to respond to the wedding invitation. Some American etiquette experts consider the practice incorrect and ineffective at increasing response rates.

Source: Wikipedia “Wedding invitation”

Suomalaiset häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinnehäät Jomalan kunnassa Ahvenanmaalla

Suomalaiset häät kautta aikojen

Suomessa hääperinteet ovat poikenneet paikkakunnittain ja myös suvuttain ja säädyttäin suuresti toisistaan. Häätapoja ja hääkulttuuria on satoja vuosia tallentunut kansanrunouteemme, jota on tutkittu 1800-luvulta asti.

Mitä rikkaampia ja koulutetumpia vihille menevät ovat olleet, sitä paremmin tiedot heidän häistään ovat tallentuneet. Varallisuus ja koulutus on myös vaikuttanut siihen, miten paljon myös muista maista tulleita hääperinteitä hääjuhlissa on noudatettu. Suomalainen sananlasku "Häissä syödähän surutta, eletähän huoletonna" kertoo sekä uskomuksista että siitä, miten hääjuhlissa tuli olla paljon tarjottavaa. Yleensä häät ovat järjestäneet morsiamen vanhemmat.

Suomalaiset häät Koivistolla Karjalan kannaksella 1938

Käsitys, että nykyiset suomalaiset häät ovat amerikkalaista perua, ei pidä paikkaansa. Suomalaiset hääperinteet ovat kehittyneet jo kauan ennen kuin eurooppalaiset siirtolaiset muuttivat Amerikkaan. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla monipuolinen hääkulttuuri kukoisti jo 1700-luvulla, jolloin ongelmana olivat erityisesti kuokkavierailut ja rahahäät, mikä tarkoitti sitä, että niissä myytiin miltei loputtomasti alkoholia. Suomeen saadut vaikutteet ovat siten lähinnä karjalaisia ja ruotsalaisia, koska Ruotsin lakeja ja tapoja on meillä noudatettu pitkään. Myöhemmät vaikutteet ovat Englannista ja Ranskasta.

Sotavuosien niukkuus on vaikuttanut moniin käsityksiin häistä, samoin kuin 1970-luvulla vallinnut minimalistinen kausi, jolloin häitä voitiin viettää hyvinkin huomaamattomasti. Kuitenkin Suomessa aina 1930-luvulle asti häät ovat olleet suuria juhlia, joita saatettiin valmistella jopa vuosia. Mikäli varoja oli, tarjoilut olivat ylenpalttiset ja häitä juhlittiin päiviä, jopa viikkoja ja kaikki oli viimeisen päälle hiottua. Morsiamet valmistivat köyhemmissä perheissä itse kapionsa, mutta rikkaat saattoivat palkata kymmenpäisiä morsiuskökköläisiä niitä tekemään. Tosin alempien luokkien ja köyhälistön parissa saattoi morsiuskökkä eli naisväki, joka valmisti kapioita, kokoontua ruokapalkalla talkoovoimin kapioita tekemään. Morsiamen ei tarvinnut tehdä arjen askareita morsiusaikanaan, joten hän saattoi jopa vuodeksi keskittyä kapioiden tekoon, joita tuli olla paljon. Häälahjoja annettiin niin morsiamen kuin sukulaisenkin häävieraille, jopa kuokkimaan tulleille. Tästä syystä morsiamen tehtävänä saattoi olla useammankin sadan kirjaillun nenäliinan ja sukkaparin tai muun lahjan valmistaminen.

2000-luvulla hääjuhlaperinne on moninaistunut. Yhtäältä häät voivat olla kuukausien ajan suunniteltu suuri juhla, jonka kustannukset nousevat kymmeniin tuhansiin euroihin. Toisaalta monet seurakunnat ovat alkaneet järjestää säännöllisin väliajoin yhteisvihkimistilaisuuksia, niin sanottuja hääyötilaisuuksia, joiden yhteydessä hääparit voivat mennä naimisiin pienimuotoisesti mutta kuitenkin juhlavasti. Ensimmäinen hääyötilaisuus järjestettiin Vantaalla Pyhän Laurin kirkossa vuonna 2009.

Lähde: Wikipedia “Häät”